Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

2019
293012345
6789101112
13141516171819
20212223242526
272829303112

RSS

Stressiga tankar och tankar om flytt
14.03.2019 15:25 | Merru

FÖRST NÅGON GRAMMATIK

Olen huono ruotissa mutta kevään ylioppilaskirjoituksissa sen kuitenkin kirjoitan. Mikä olisikaan siis parempi tapa yhdistää ruotsi ja virtuaalihepat? Tässä hieman grammatiikkia (en tiedä onko otsikko oikein, pitääkö se olla någon grammatik först?):

1. Suora sanajärjestys tarkoittaa, että subjekti on ennen predikaattiaKieltosanat sekä muut liikkuvat määreet tulevat päälauseissa ensimmäisen predikaattiverbin jälkeen.

2. Päälauseen käänteinen sanajärjestys merkitsee, että predikaatti tulee ennen subjektia. Liikkuva määre tulee tällöin subjektin jälkeen.

Käänteistä sanajärjestystä käytetään, kun lause alkaa jollain muulla kuin subjektilla. Käytännössä ensimmäinen sana on siis joku seuraavista:

  • ajan määre
  • paikan määre
  • objekti
  • lauseadverbi
  • syy / tavan määre
  • kokonainen sivulause
  • kysymyssana

3. Sivulauseen sanajärjestys on aina:

konjunktio – subjekti – liikkuva määre – kieltosana – predikaatti – muut sanat
muistisääntönä KonSuLiKiePre

Konjunktion paikalle voi tulla relatiivilauseessa relatiivipronomini (som, vars tai vilket) tai relatiivinen adverbi (där, då, dit), ja epäsuorassa kysymyslauseessa kysymyssana, tai om, mikäli kysymyssanaa ei ole.

sanajärjestyksestä teksti: wikipedia.org

 

Men nu fortsätter vi till morgonstall:

Skolen sken och det var bara klockan åtta i morse när jag anlände till stallet. Hästarna var så glada att nå fram till gården: de presenterade en rund av duktiga konster. De fick också morgonhö vilket måste ha varit smakligt: Orppa brummade och ät samtidigt, vilket såg lustig ut. "Bon appetit!" sade jag och började morgonstall. 

Det var också dags för en stor vårstädning. Jag avvecklat varje skåpet, raderat båda hästars tillbehörer och polerat allt möjligt jag kunde. Det bästa var när jag märkte ut hur vackert det såg ut på denna stund i stallet, som också sken i solen. Snö glittrade och häster njöt av varmt. Jag suckade som lättad. Vad en bra dag! Då komm jag ihåg att båda Orppa och Tatti behöver nya vaccinationer. Dessutom måste vi anmäla oss till vårens kapplöppning och träninger. De var några saker jag hade totalt glömt. Men Orppa hehöver tränas, liksom jag också.

"Hallå?" svarade jag till ringsignal efter en stund och vaknade från mina djupa tankar. Det var endast en telefonsäljare. Inte ens Jarmo eller Kalle. På denna moment saknade jag min familj och önskade för någon som skulle vilja träffa med mig. Lyckligt har jag Orppa och Tatti för kamrat. Ska jag flytta någonstans annat för bättre motivation? Självklart trivs Tatti inte alls i var som helst och pojkarna tycker mycket om varandra. Vi ska se.

*= s-passiivi? "Mutta Orppa tarvitsee treenaamista"


( Päivitetty: 14.03.2019 15:35 )

 - Merru | Kommentoi



Aamutalli ja naksutinkoulutus
06.03.2019 12:47 | Merru

Ajatukseni naksutinkoulutukssta ovat hyvin positiivisia, mitä sillä ei voisi tehdä? Positiivinen hevosen hyvän käytöksen vahvistaminen ohjaa koulutusta kuin virta vettä, ja muutaman vuoden tauon jälkeen olen huomannut pystyväni tarkastelemaan naksutinkoulutuksen jakamia mielipiteitä puoleettomasti. Näkökulmani on muuttunut: ajatus namien antamisesta ei ole pahasta, kunhan se vain tehdään oikein. 

Tässä jatkuvat ajatukseni naksutinkoulutuksesta. Naksutinkoulutushan on oikeastaan sama asia kuin ruualla palkkaaminen, paitsi mukana on vain ääntä tuottava kliksautin. Kliksu mahdollistaa aiempaa tarkemman ajoituksen halutunlaisen toiminnan vahvistamisessa. Hevonen opetetaan yhdistämään kliksahduksen ääni ja sen jälkeen saatava herkku. Naksutinkoulutuksulle ei voi olla vastustajia! Tai ainakaan sen periaatteella ei täytyisi olla. Naksutuksesta voidaan tinkiä. 

Naksutuksesta aamutalliin. Orppa odotti jo lämpimän tallin suojissa masentuneena, pää alhaalla, lähtemään ulos. Riimu päähän ja ovi auki.

Tässä kohtaa tajusin, että eihän Orpalla ole yhtään kaveria tällä onnettomalla tallilla! Kyllä seurahevonen saada pitää. Sitten muistinkin komian papurikkokimon Tatin (vipsu.weebly.com), jonka piirrustustalleiluhuumassani loin vuosi sitten yksityiseksi hepaksi. Lyhyestä virsi kaunis, tuotiin Taadeos heti aamusta virtuaalikylän toiselta laitamalta viereiseen tarhaan. Näin sai Orppa kaverin itselleen. 

Ulkoa kuului lastauksen ääniä, ja kavioiden askelta, eikä kauaakaan, kun kimo turpa tuli esiin kaukana laitumelle johtavalla polulla. Orppa höristi korviaan, sen katse kirkastui, ja ryhti nousi. Orpaltakaan ei jäänyt ilmestys näkemättä, vaan se alkoi tuttuun tapaan esitellä laulutaitojaan. "Täällä! Toveri!", hirnaus, hirnaus ja ryntäys eteenpäin. Herranpieksut, mietin minä, kun yritin saada jonkinmoista tolkkua Orppaan ennenkuin se transsiissaan veisi minutkin mukanaan. Siinä odotettiin käytävällä tovi, jotta Orppa rauhottuisi ja hitaasti edettiin kohti ovea. Kun vimiein tarhaan päästiin, oli riemu ilman rajaa. Heti kokoontuivat kumpainenkin ori tarhan päätynurkkaukseen haistelemaan toisiaan. Sitten laukkaa tarhansivua pitkin ja luimistelevia korvia. 

Hyvä homma, heinät vielä perään niin pääsee karsinoita laittamaan. Satulahuoneeseen saatiin Tatillekin paikka, kaikille sen vähäisille kamoille ja tököteille, aurinkorasvoille ja loimille. Suomiputellakin oli kimon pläsin kanssa auringon kanssa ongelmia, joten voiteet olivat tuttuja. Loimet, huovat ja uusi satula, kaikki purettu. Kakat heitetty lantalaan ja kissa etsitty syömään ruokansa. Se olikin yksi avuton tallikissa. 

Päivemmällä sai ottaa Orpan harjoittelemaan vähän käytötapoja. Paikallaan seisomista täytyi alkaa taas harjoittelemaan pitkän tauon jälkeen yksitoistavuotiaan heposen kanssa. Onhan tämä jo aika vanhus, mutta kyllä ne vanhuksetkin oppii! Tatti tykkäsi tölläillä tekemisiämme tovin tai toisen, muttei pitänyt harjoituksi heiniään kiinnostavampina. 

Orppa hamuili herkkuja, mutta luopinen täytyi myös oppia, mikä on hyvin tärkeää. Nami tulee muualta kuin ihmisen sylistä, kauempaa, eikä sitä saa hamuilla. Rauhassa pitää oppia odottamaan palkinnnon saamista, eikä pidä turhautua, kun se ei tule heti. Ensimmäinen oppitunti meni ja sai Orppa hienoja suorituksiakin tehtyä. Se oppi huomaaamaan saavansa palkan rauhallisesta seisomisesta. 


( Päivitetty: 06.03.2019 13:17 )

 - Merru | Kommentoi



Maaliskuun asennonvaihto ja ajan uudelleen käynnistys
04.03.2019 20:55 | Merru

Orpolapsen matka ei kauas ole kantanut. Se on pysynyt pitkään samalla punaisella kotitallillaan vanhojen kämäisten ihmisten kassa. Ihmiset eivät ole sitä liioin muistaneet saatika koulutaneet eteenpäin, päinvastoin. Takana on monta vuotta ilman säännöllistä ratsastusta, kilpailuita ja naksutinkoulutusta. Joko on aika palata takaisin aktiiviseen virtuaaliharrastamiseen?

Malla kirjoittaa tubettajan innostamana tarinaa, josta ikäiseni alta parikymppinen ei ymmärrä enää mitään. Näppäimistö vie takaisin auton rattiin, johon mielikuvitukselliset kädet tarttuvat ja ohjaavat kohti mielikuvituksellisen tuttua sukutilaa. Sinne palatessaan voivat kädet luoda myös kuvitteellisen maailman, jossa elävät kuvitteelliset ihmiset: kenties mies ja koira? Mies kyllä löytyy jo ihan omastakin takaa... vieläpä ihana sellainen. Sieltä löytyy siis vain koira. Toivottavasti vielä elosa näiden vuosien jälkeen. Kenties myös tuttuakin tutumpi Mirri, jonka tulisi löytyä jokaiselta tallilta miukumassa vastaantulijoille. SItten on vielä Orppa, jonka uuden lempinimen pakotin itseni keksimään, sillä kuka nyt kutsuu hevosta Lapseksi? Orppa odottaa aitauksessaan jäätyneenä, muta jollain ihmeen tavalla elossa. Kenties maailman jähmettyi hetkeen, jona lähdin eikä koskaan muuttunutkaan. Kenties pieni tila säilyi koskemattomana jokaisen päivän ajan ja muu maailma muuttui. Mutta tila silyi. 

Auto on taas tavanomaisella paikallaan talon vierellä, tallin ja laitumen välissä. Ja siellä seisoikin Orppa, jähmetyksestä värähdyksellä irtautuneena ja häntäänsä huiskien. Tallissakin näytti samalta: pölyä löytyi, mutta se ei ollut juuri lisääntynyt koko aikana. Ihmeellistä. Perin ihmeellistä. Vesihana toimi moitteettomasti, viltit ja satulahuone ennallaa, likaiset pyykit rummun päällä ja jääpala edelleen pöydällä - sulamattomana. Aika pysähtyy maailmasta lähtiessäni mutta se varmasti on paikallaan, kun palaan ja se varmasti jatkuu, kun palaan. 

Tästä alkakoot jonkinmoiset kirjoittelut uudestaan Orpolapsen kanssa. Katsotaan pysähtyykö aika vielä joskus. On todella hankala kirjoittaa asioista, joista ei tiedä oikeastaan mitään. En ole harrastanut hevosia enää moneen moneen vuoteen. Tästä tulee hankalaa.


 - Merru | Kommentoi


©2019 Orppa // Virtuaalihevonen - suntuubi.com